Iisa - Iisa

Ihana Iisa. Iisa on ihana. Olen Iisafani. Voisikohan Iisafanien faniryhmän nimi olla vaikka iisarit. Voisin olla iisari.

Regina yhtyeestä tuttu laulaja ja sanoittaja Iisa Pykäri lähti tekemään soolomateriaalia muutama vuosi sitten ja viime vuonna hänen ensimmäinen sooloalbuminsa vihdoin ilmestyi. Itse odotin levyä paljon. Pidän Reginastakin (jonka voi nähdä erikoiskeilla tämän vuoden Flow festareilla), mutta minua ei ollenkaan haitannut, että Iisa lähti kokeilemaan myös oman soolomateriaalin tekemistä. Tuottajana taustalla hääri tuttu mies, Iisalle varsinkin - Reginan sävellysvastaava ja Iisan aviomies Mikko Pykäri. Mitäs hyvää yhteistyökaveria turhaan vaihtamaan. Toisaalta se antoi Iisan tuotannolle hyvin reginamaisen vivahteen. Vaikeaa kuitenkin kuvitella, että Regina olisi yhtyeenä tehnyt Iisan debyytin kaltaisen albumin.

 

(Kansikuvasta: Hieno on. Kansikuvan takia näen levynkin tosi sinisenä ja turkoosina. Ja Iisalla on nättipaita. Ja noi huulet... tämä on yksi syy miksi odotan neonvärien tulevan muotiin meikeissä!)

Levyn avaa Kirje niminen kappale. Muistan, että aluksi otin kappaleen vastahakoisesti vastaan. Paksu bassosoundi tuntui tukahduttavalta ja olisin kaivannut keveämpää otetta tuotantoon. Nopeasti kuitenkin rakastuin kappaleeseen ja avauksena se toimii hienosti. Kertosäkeen lempeämpi tunnelma nostattaa ihokarvoja pystyyn ja teksti on onnistunut. Erityisesti pidän biisin päätöksestä. Viimeinen kertsitoisto yllättää vieläkin. Kappaletta lainataan myös Gasellien Älä muista pahalla singlessä, joka ei ole muutes yhtään hullumpi tuotos. 

Sitten päästään Perjantai sinkun kimppuun. Kappale julkaistiin avaussinglenä albumilta pari vuotta sitten kesällä ja se oli välitöntä rakkautta. Kupliva ja iisamainen, rumpukone kertsissä saa jalat levottomiksi. Tää oli just sitä mitä odotinkin. Sanoituskin on mainio. Yksinkin voi olla hauskaa! Ja jos ei oo, se on huonompi homma. *Köhöm* Yksinhän me loppujen lopuksi tässä maailmassa ollaan. Enempää en kuitenkaan ala filosofioimaan aiheesta. Upea kappale ja yksi haaveeni on keilailla yksiön parketilla (ööh, mitä? Tsekatkaa video!).

Kolmanneksi esitellään Rakkaani nukkuu. Sanoitus kietoutuu siihen kuinka rankkaa on välillä hoitaa vauvaa, kun maailma vaan jatkaa eloaan ympärillä. Vauvan luota on vaikea lähteä lätkimään. Aihe on minulle vieras, mutta silti uppoan tämänkin biisin soundimaailmaan. Jostain syystä tulee mieleen Madonnan Erotica albumin biitit. Tätä seuraa Psykopaatti, jossa on jälleen äkäisempi basso. Minä ja Ville Ahosella on tämän tyyppisiä sanoituksia. Kun stalkkaa salaista ihastustaan... kukapa niin ei olisi tehnyt. 

Koittaa aika polkaista toinen single S€ pyörittää käyntiin. Rahan ja rakkauden ympärillä pyörivässä kappaleessa on iskevä kertosäe ja biisi kiteyttää albumin tunnelman parhaiden. Tästä starttaa myös levyn toinenpuoli, joka sisältää huikeita biisejä. Niistä ensimmäisenä on Sulkekaa baarit. Ehdottomasti levyn iloisin hetki. Sanoituksesta selviää, että Iisa ei enää jaksa bailata kuten joskus ennen. Vielä mullekin koittaa se päivä, että teinimestojen naurettava musiikki ja tunnelma vain vieroksuttaa ja haluan juosta karkuun kotisohvalle oman kullan kainaloon. Tuotanto vie väkisin jonnekin Tokion kaduille cosplay-asuisten animehullujen keskelle, missä mainosvalot räiskyvät pinkkeinä ja keltaisina. Ihana biisi, kerrassaan.

Brooklyn, albumin seitsemäs kappale. Riisuttu tuotanto ja ilmava rumpukomppi saa minut lumoihin. Tarinakin on kaunis. Musiikki on silloin hyvää, kun se koskettaa ja tämä koskettaa. Ja eipä kahdeksas biisi Puutarhajuhla (ft. Knipi) yhtään huonommaksi jätä. Mikä tunnelataus ja tuotantopuoli on harkittua, utuista, huokuvaa, haikeaa. Kappale saa aikaan ajatuksissani voimakkaan värilatauksen turkoosin sävyihin. Knipin vieralu täydentää kappaletta ja tekstiä entisestään. Harmi kun tästä ei kuvattu musiikkivideota.

Sata toista iski muhun lujaa heti kun kuulin sen ensimmäisen kerran Ylex:ltä. Kappale voisi olla The xx:n levyn paras biisi. Mitään turhaa ei olla jätetty tekstiin tai tuotantoon. Levyn päättää epäilyttävästi nimetty Syntymäpäivä. Sen takaa paljastuu kuitenkin ainutlaatuista, vahvaa ja vaikuttavaa musiikkia. "Paljon onnea vaan toivottaa, neljä seinää jos mua onnistaa, kohtaan tänään toisen ihmisen, tai sit en." Levyn parhaimpia sanoituksia. Toisessa säkeistössä mukaan tuleva ääniefekti sykähdyttää. Aah... niin pirun onnistunutta musiikkia, että on vaikea sanoa yhtään mitään. KUUNNELKAA ja todetkaa itse mikä tässä on niin lumoavaa. Keksimäni sanat eivät tällä kertaa riitä siihen.

Lumoava, mykistävä, keinuva, haikea, sinertävä, tuudittava, uinuva, pakoton... adjektiiveja, jolla kuvailisin tätä albumia. Levyn loppupää nostaa albumin viime vuoden parhaaksi. Varmasti tulen tätä kuuntelemaan vielä tulevaisuudessakin. Mahtavaa kun Suomessa on tällaisia tekijöitä kuin Iisa. Hänellä on näkemystä. Hänen tekstinsä ovat pieniä ja persoonallisia, joskus jopa vähän tynkiä. Hän kirjoittaa sanoituksia myös muille artisteille, mutta parhaiten hänen sanansa sopivat hänen itsensä suuhun. Iisan soolodebyytti on myös varsin pop, joka oli itselleni pieni yllätys. Regina kuitenkin lipui levy levyltä indiempään ja kokeellisempaan tuotantoon. Jossain haastattelussa Iisa totesi, että tätä radioystävällisempää albumia hän ei pystyisi tekemään. Odottaen seuraavaa pitkäsoittoa mielenkiinnolla, joka on luvassa jo ensi syksynä (!!!!!!!!!). Ah, ihanaa. Toivottavasti se tuo Iisaa tutummaksi yhä useammalle ja meitä, iisareita, tulee vielä enemmän!

Ps. Uusi single Polulta harhaan on hienoa jälkeä Iisalta. Siitä lisää seuraavan singlen tai levyn tiimoilta.