Pimeys on uudenlinjan suomirockbändi. Debyyttilevy Muut on jo menneet julkaistiin vuonna 2013. Tämän vuoden tammikuussa näki päivänvalon yhtyeen toinen albumi Aika tihentyy. Se sai hienon vastaanoton medialta ja lukeutuukin alkuvuoden parhaisiin levyihin.
Albumin avauslaini "Äiti kuoli keväällä, kun me hakattiin kimbleä" herättää heti kuulijan. Muistin sen toisin on vahvalla melodialla varustettu muistutus siitä miksi Pimeyden debyytistä pidinkään. Heti toisena pärähtää ilmoille Hetki vielä, joka on saanut kiitettävästi myös radiosoittoa. Kesäisessä kappaleessa toivotaan, että vielä hetken saisi olla nuori ja huoleton. On haluttomuutta kasvaa aikuiseksi ja saatika ottaa vastuuta elämästään.
Kolmanneksi kuultava Nuoruuden kaupunki on yksi suosikkibiisejäni levyltä. Melankolian rippeitä ilmassa ja laulajan Joel Mäkisen varma popsoundi porautuu mun korvaan kuin mikäkin hunaja. Ei sillä etteikö toisen solistin Pekka Nisun hieman revittelevämpi laulutapa istuisi myös hyvin. Pimeyden yksi vahvuus onkin kaksi eri laulajaa sekä biisikirjoittajaa. Se tuo väkisin tiettyä vaihtelevuutta bändin musiikkiin, mutta musiikin linja pysyy kuitenkin ehjänä.
Meeri soi ennen A-puolen finaalia. Siinä on sellasta amerikan rockin kaikua. Ammattitaitoista tekemistä. Sen jälkeen tarjoillaan levyn keskikohdan huipentumana Nostokurjet. Kappaletta koristaa synamaiset pianosoundit ja kertosäkeessä purkautuu oikeaa tunnetta. Biisi kasvaa maltillisesti loppuakohti. Viimeistään nyt on pakko heittäytyä levyn maailmaan mukaan.
Albumin toisen puolen avaa ponnekkaasti Lähdetään. Taas osoitus bändin taidosta tehdä hienoja suomirocksävellyksiä. Sanoituksesta ei yritetä liikaa ja se mitä kerrotaan kertoo kaiken. Ei sa luovuttaa on varmasti ehta livebiisi. Tähän saumaan levyä elämänmyönteinen voimabiisi sopii erinomaisesti. Sitä seuraa Nisun hienosti laulama Aivan erilainen, joka muistuttaa bändin kokeellisemmastakin otteesta. Hienoa dynaamista soitantaa koko bändiltä.
Ensimmäisenä singlenä julkaistu Salaisuus on omaa makuuni albumin heikompaa kastia. Sävellys on tässäkin kappaleessa onnistunut ja soittomeininki kohdaan (huuliharppu!). Puolenvuoden aikana sitä on tullut kuitenkin kuunneltua vähemmän mitä muita levyn biisejä. Se ei tuo levykokonaisuuden varsinaisesti mitään uutta.
Ennen loppua kuullaan vielä pianohetki Joku syntyy, joku kuolee. Ensimmäisellä kuuntelukerralla se sai kylmätväreet aikaan. Sanoitus vie ajatukset mennessään ja Mäkisen tulkinta on riipaiseva. Levyn vahvimpia hetkiä.
Lopetuskappaleeksi on säästelty vielä yksi mahtava kappale Maalaa meidät. Se alkaa hiljalleen suhdekuvauksella, mutta alusta asti on selvää, että johonkin päin tämän täytyy kasvaa. Ja niinhän se kasvaakin. Lopussa toistuva kertosäeosio on huippu. Keikalla kappale on varmasti hieno hetki niin yleisölle kuin bändiläisillekin. Sanoituksen ja soitannan riemua kuultavissa. Yhtä onnistuneen päätösbiisin tahtoisi jokaiselle levylle!
Albumin kuuntelun jälkeen on tyytyväinen olo. Ensikuuntelun jälkeen tiesin, että tästä levystä pidän vielä myöhemminkin - kuukauden päästä, vuoden päästä, kolmikymppisenä, viiskymppisenä, aina. Ja uskon niin edelleen. Pimeyden jengillä on varma ote tekemiseen ja jatkoa ei voi muuta kuin odottaa. Aika tihentyy on myös kokonaisuutena debyytti valoisampi olematta millään tavoin tyhjänpäiväinen. Melankolian piirteitä on toki tälläkin kertaa mukana monessa kappaleessa, mutta turhassa synkistelyssä ei ryvetä. Kokoajan on elämänmyönteisyys kuultavissa. Sellaista musiikkia kaipaa moneen elämän hetkeen. Kiitos bändille hienosta levystä! JA MIKÄ KANSIKUVA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti